Jos ei tapa, kuolee!

Siinä minä seisoin. Verenhimoisena ja veren tahrima shuriken kädessä. Tajusin, että minusta on sillä hetkellä tullut murhaaja ja minut teljetään vankilaan, jos löydetään. Oikeastaan kun heittotähden terä upposi miehen rintaan, tunsin mielihyvää, kuin tyydytystä. Jatkoin samaa rataa tähän pisteeseen saakka. Ja nyt olen kuusitoistavuotias ja varastelen ruokaa, juomaa ja muuta mukavaa asuntooni. Siellä on muun muassa jo uusin televisio mitä kaupoista löytyy, kasan minulle sopivia vaatteita, vain ja ainoastaan mustaa ja harmaata. 

   Murhaan ihmisiä mieleni mukaan, teen kepposia kaupungin asukkaille pelästyttämällä kaikki puolikuoliaaksi ja saan vielä kaiken lisäksi julisteita itsestäni. Tämä on sitä niin sanottua elämää. Ainoa, mitä minun täytyy varoa, on nykyaseet ja tietysti putkaan jäämistä. Nykyaseita siksi, koska... Miksi mun sinulle pitäisi muka kertoa, hä? Jääkööt se arvoitukseksi. Ha, osaan minä silti olla ilkeä, vai mitä?

   ~Kaze on hyvin sydämetön ja kylmä tyyppi. Ei osaa missään tilanteessa osoittaa edes vähän ystävällisyyttä. Tytön motto on aina sama: “Jos ei tapa, kuolee. Pitää huolehtia myös kuuluisuudesta!” Kazella on aina mukanaan halu tappaa. Häntä kiinnostaa vain varastaminen, omaperäinen ja raaka huumorintaju, tappaminen ja murhaaminen. Hän rakastaa yli kaiken Pepsiä ja kaupunkilaiset saavat myös kokea sen. Kaze juo todella paljon sitä. 

   Tyttö on paljon eläimien kanssa jo lapsesta lähtien ja eläimet ymmärtää häntä ilman sanoja. Kaze osaa puhua kaupunkilaisten ja eläimien kieltä yhtä hyvin. Erityisesti susiin hän on kiintynyt.~

    Mutta sen sijaan voin kertoa ulkonäöstäni. Minulla on tummanruskea hiuspehko otsatukan kera. Hiukseni ulottuvat noin lapaluiden kohdalle ja ne ovat hieman kiharat. Silmäni ovat ruskeat ja olen 164 senttiä pitkä. Noin, nyt taidat tietää suurin piirtein, miltä näytän. Vaatetuksena minulla on ninjan mustat vaatekappaleet, mustan huivin, jota pidän välillä hiuksien suojana ja tietysti jonkun näköinen vyökin, jossa pidän kolme mustaa kunaita, kaksi shurikenia ja pientä tikaria. Joskus otan mukaan Pepsiä tai myrkkyjä, jota itse teen metsän yrteistä. Nyt riittää luennoimisesta, jos sinua ei kiinnosta, voit vaihtaa lukemista. Minä jatkan tätä tavallista elämääni murhien, varastelujen ja kepposien kanssa.